Näyttely Teeaika! Teekulttuuria 1700-luvulta nykypäivään järjestettiin Heinolan kaupunginmuseossa 20.10.2024-5.1.2025. Tsaikan teekouluryhmä ehti kuin ehtikin tutustua näyttelyyn viime hetkellä toteutuneella Heinolan-retkellämme.
Heti alkuun täytyy todeta, että teeaiheinen näyttely on erittäin harvinainen tapaus Suomen museokentällä ja sen takia kannatti ehdottomasti matkustaa kauas. Toivon hartaasti, että muutkin museot nappaavat idean. Viime vuosina tee on vahvistanut asemiaan kahvimaana tunnetussa Suomessa ja ennustan trendin jatkuvan. Suomessa yli 20 vuotta toiminut Teen Ystävät ry on aktiivinen toimija, joka yhdistää sekä hyvän teen ystäviä että teeyrityksiä. Teeyrityksiä onkin tullut monelle paikkakunnalle Tsaikan 11-vuotisen historian aikana, mitä on ollut ilo seurata (paluutamme Kainuuseen odotellessa).
Teeaika! -näyttely tutustutti vierailijat teen historiaan ja reittiin keisarillisesta Kiinasta Eurooppaan ja Suomeen. Museon kodikkaisiin tiloihin oli loihdittu kauniita teepöytäkattauksia, mm. englantilainen kello viiden tee, Helanderin herrain huoneen säväyttävä karelianismin ja jugendin tyylinen kalusto samovaariteehetkineen, kauppias Toropoffin heinolalainen teehetki herkullisine tarjoiluineen ja suloinen teehetki nukkekodissa. Esillä oli runsaasti teekulttuuriin liittyvää esineistöä, mm. samovaareja, teeastioita, siivilöitä, teepurkkeja. Joka huoneessa odotti valtavasti ihmeteltävää ja katsottavaa.
Erityisen paljon oli esillä venäläiseen teekulttuuriin liittyviä esineitä ja tietoa näyttelytaulujen muodossa – mikä on luontevaa, koska tee on tullut Suomeen myös Venäjän suunnalta ja Suomen teekulttuuri liittyy olennaisesti itänaapuriin. Tässä maailmantilanteessa voisi sanoa jopa rohkeaksi moisen venäläisen kulttuurin esiintuomisen, mutta juuri tämä on viisautta. Asioita on hyvä katsoa historian valossa eikä mennä sitä kieltämään. Omasta puolestani lisään naiivin toiveeni siitä, että jos maailman mahtavina itseään pitävät pysähtyisivät useammin teekupposen ääreen, kutsuisivat teepöytään myös niitä, joiden kanssa ei ajatukset aina mene yhteen ja kuuntelisivat, niin maailmassa olisi taatusti enemmän rauhaa ja ymmärrystä.
Ilahduttavaa oli suomalaisen teeastiamuotoilun helmien runsas valikoima, mm. Arabian ja Pentikin tuotannossa olleet teekupit ja -kannut sekä esim. Birger Kaipiaisen veikeästi kuvitettu kuppi. Sijansa näyttelyssä sai myös moderni suomalainen teeastiamuotoilu.
Esillä oli mm. Eeva Jokisen ja Jatta Lavin keramiikkatuotteita, jotka eleettömässä kauneudessaan kertovat oman tarinansa käsityöläisyyden ja luonnontuotteen – saven – vuoropuhelusta. Pidän vackrare vardagsvara-ajattelusta, joka on mielestäni eksklusiivisuutta parhaimmillaan.
Tee aistikkaana juomana herättää aina muistoja, tunteita ja mielleyhtymiä. Myös tässä näyttelyssä moni muisteli omia teehetkiä mummolassa tai kotona, huomasi tutun teepurkin ja haaveili kauniista teesiivilästä, samovaarista tai teekannusta. Haikean läikähdyksen sydämessä kaikkien menneisyyden ja nykyisyyden evakkojen puolesta aiheutti suurella kuormalla lastatta hevoskärry, jossa päällimmäisenä kiilteli tavallinen samovaari.
Sitten muutama huomio näyttelyn teeasiasisältöön liittyen. Näyttelyn alkumetreillä teeasiantuntija sai pyöritellä ihmetellen silmiä – jos nyt ei suorastaan ”kuppi mennyt nurin” -näyttelytauluissa olleita asiavirheitä. Näyttelytaulussa varovaisesti mainittiin, että tee on 2000 vuotta vanha juoma, mutta historialliset maininnat teestä ovat jo ajanlaskumme alkua, jopa vuodelta 2737 eKr. Teelaatujen kuvailussa puolihapetetun oolongin väitettiin olevan punaista teetä, kun yleensä punaisesta puhutaan mustan teen kohdalla. Mitähän tarkoitettiin kukkateellä, joka on näyttelytaulun mukaan kiinaksi pekko-tee? ”Souchong on paras mustan teen laatu, toisen sadon lehdistä”. Souchong yleensä tarkoittaa lehtityyppiä, isoja ja karkeita teelehtiä, jotka eivät taida olla parasta mustan teen laatua – ehkä jonkun mielestä onkin?
Japanilaisen teekannun – kyusu – kohdalla kerrottiin, että kannun lyhyt ja leveä nokka estää lehtien hapettumista. Sen estäminen taitaa olla haudutusvaiheessa jo myöhäistä. Japanilaisesta ja turkkilaista teekulttuurista kertovien taulujen tekstien lähteet olivat blogikirjoituksista. Tieteellinen lähdeviittauksen säännöstö toki muuttuu, mutta toivottavaa silti olisi käyttää luotettavampia lähteitä.
Ai niin, venäjän kielen osaamisesta olisi ollut hyötyä teepurkkivitriinin rakennusvaiheessa, sillä joukkoon olivat eksyneet myös pari matkasaippua- ja kahvipurkkia.
Klassisen palautemallin mukaan päätän kirjoitukseni kiitokseen ja ylistykseen. Heinolan kaupunginmuseo järjestäessään Teeaika! -näyttelyä teki merkittävän teon, joka ansaitsee vuoden teeasiain edistämispalkinnon myöntämistä – Teen Ystävät ry voisi ottaa tästä ehdotuksesta koppia.
Esittelyteksteissä esiintyneissä asiavirheistä ja muutamasta saippua- ja kahvipurkista huolimatta näyttely ainutlaatuisena kokonaisuutena oli onnistunut ja antoisa. Kiitos!
Inna Tölli 7.1.2025