osa 1/3
Tsaikan teekoulussa tutustuimme vähän aikaan sitten Afternoon tea -perinteeseen. Esitystä valmistellessani laadin artikkelin, jonka julkaisen luettavaksi muutamaan osaan jaettuna.
Tässä artikkelisarjassa tutustumme iltapäiväteen taustalla vaikuttaviin tarinoihin ja teen historiaan hiukan erilaisesta näkökulmasta. Varoituksena, että moni tarina, jonka olet monet kerrat kuullut ja johon olet aina uskonut, ei aina pidä paikkansa, kun ryhdytään kaivamaan historian kirjoja ja etsimään faktoja.
Afternoon tea brittiläiseen tapaan on käsite, brittiläisen teekulttuurin huipentuma ja monen teenjuojan mielikuvissa hieno kokemus. Se on mahdollisuus nauttia luksuksesta ja nousta arjen yläpuolelle. Kuuluisa afternoon tea ei kuitenkaan ollut yksinoikeudella brittiläisten keksintö, vaan loistavan markkinoinnin ja tuotekehityksen tulos.
Historiaa
Teekulttuuri on synonyymi brittiläiselle kulttuurille ja brittiläinen kulttuuri on yhtä kuin teekulttuuri. Sen 1600-luvulle juontuvat juuret ovat globalisaation, siirtomaahistorian, teollistumisen sekä luokka- ja sukupuolijärjestelmän muutosten kudelma.
Ensimmäinen teetoimitus Aasiasta Eurooppaan tapahtui vuonna 1606. Tarkemmin Amsterdamiin, sillä siihen aikaan hollantilaisilla oli kauppasatama Jaavan saarella Indonesiassa. Englantilainen Itä-Intian kauppakomppania perustettiin vuonna 1600, mutta ensimmäinen teetoimitus – vain 65 kg erä – sen nimissä saapui Britanniaan vasta vuonna 1664.
Ensimmäisinä teeasialla Aasiassa olivat portugalilaiset. Portugali teki kauppaa Japanin kanssa jo 1550-luvulla, ensisijaisena kiinnostuksenaan japanilainen hopea ja kiinalainen silkki. Tee – japanilaiseen tapaan matcha – mainitaan mm. portugalilaisen jesuiitan kirjeessä vuonna 1564 ja teeseremonian kuvauksia on useissa lähteissä, mutta teekauppa ei ainakaan portugalilaisten toimesta päässyt erityisemmin kukoistamaan. Portugalilainen hovi joi kyllä teetä, mutta kuninkaallinen avioliitto portugalilaisen Katariina Braganzalaisen (Catherine de Braganza) ja Kaarle II:n (Charles II) kesken vuonna 1662 ei ollut se käänteentekevä tapahtuma, jonka myötä brittiläinen hovi ja muu ylhäisö olisivat päässeet teen makuun.
Paljastus numero yksi. Tarina kertoo, että Katariinan isä, Portugalin kuningas John IV, antoi myötäjäisiksi ylellisyystuotteita, mukaan lukien teelaatikon. Tärkeämpi myötäjäisensä oli kuitenkin Portugalin siirtomaa ’Bom Bahia’ (Mumbai, Bombay) Intian länsirannikolla, jonka Britannian Itä-Intian kauppakomppania sai avioliittodiilin myötä hallintaansa. Se vaikutti ratkaisevasti Britannian nousuun siirtomaavaltakunnaksi.
Teetä juotiin Britanniassa jo ennen Katariinan saapumista teelaatikkonsa kanssa mm. hollantilaisten tuomana 1640-luvulta lähtien. Kiinan juoma siihen aikaan tunnettiin nimellä tay tai thca, ja ensimmäiset kirjalliset maininnat siitä löytyvät mainoksista vuodelta 1657. 1600-luvun lopussa ja 1700-luvulla teen kulutustahti Britanniassa kiihtyi nopeasti. Vuonna 1717 alkoi säännöllinen teen toimittaminen Britanniaan suoraan Kiinan Kantonista, ja jo silloin kysyntä oli valtava.
Teetohtori Bontekoe
Tee tunnettiin alkuun lääkkeenä, ja oma tärkeä roolinsa teen terveysvaikutusten tiedottajana oli nk. teetohtorilla Cornelius Bontekoella, ent. Dekker (1645-1685). Bontekoe oli kotoisin Alankomaista, opiskeli Leiden yliopistossa, asui ja työskenteli myöhemmin Haagissa ja Berliinissä. Hänet tunnettiin kiihkeänä teen sekä kahvin, kaakao ja tupakan puolestapuhujana. Bontekoe kirjoitti Tractaat van het excellenste kruyd thee (1678), jossa hän kuvailee teen terveysvaikutuksia ja pitää teetä lähes ihmelääkkeenä kaikkia sairauksia vastaan. Bontekoen mukaan tee nesteyttää, pitää hampaat terveinä, rauhoittaa vatsaa, ehkäisee peräpukamia, puhdistaa verta ja parantaa verenkiertoa, alentaa kuumetta, lievittää tukkoisuutta, rytmihäiriöitä jne. Lisäksi tee on erityisen hyvä aivoille ja hermostolle, edistää henkistä tasapainoa, virkistää ja parantaa muistia.
Zen-buddhalaisuuden hengessä teetohtori Bontekoe korosti teen positiivisia vaikutuksia hengellisessä ja henkisessä kehityksessä sekä ajattelussa, sillä tee ”hälventää mielen pilviä, selkeyttää mielen ja kehittää mielikuvitusta niin, että teetä juonut ihminen huomaa olevansa tasapainossa ja kykenevänsä ajattelemaan puhtaita totuuden ja aidon omistautumisen mietteitä, jotka ovat kiillotetun hurskauden lähde”. Omissa julkaisuissaan hän korosti myös teelehtien ja veden laatua sekä teen haudutusta sopivan vahvanmakuiseksi eikä suositellut sokerin lisäämistä teehen tai veden keittämistä kupariastioissa. Bontekoe suositteli 50 ja jopa 100-200 teekupin päiväannosta (huomautettakoon, että siihen aikaan teekuppi oli Kiinasta tuotu pikkuruinen kuppi), sillä se ei mene päähän niin kuin olut eikä aiheuta minkälaisia harmia. Varsin moderneja ajatuksia oli tuon ajan tee-influensserilla! Teetohtori kuoli onnettomasti varsin nuorena, nelikymppisenä, kompastuttuaan portaissa.
Sokerisuukkoja
Teetohtorin suosituksista huolimatta tee ja sokeri löysivät nopeasti toisensa. Makeutus oli yksi tärkeimmistä syistä, miksi teestä tuli niin suosittu Euroopassa ja eritysesti Britanniassa.
Tapa hauduttaa teelehtiä, samoin sokerin, ”sweet kisses”, lisääminen oli adoptoitu Kiinasta ja yleisesti Aasiasta (pl. Japani). Kiinalaisten tapaa pitää sokeripalaa suussa teetä juodessa matkittiin jo vuonna 1677 hollantilaisten siirtomaassa Amerikassa.
Sokeriruokoa viljeltiin laajasti Uudessa maailmassa mm. Amerikassa portugalilaisten, hollantilaisten ja englantilaisten siirtomaissa. Brittien sokerikulutus kasvoi vajaasta 2 kilosta vuonna 1700 reiluun 8 kiloon vuonna 1800. Samaan aikaan teen tuonti Britanniaan kasvoi valtavasti ja oli vuonna 1800 jopa 12.000 tonnia.
Teelusikka oli keksitty sokerin kauhomista ja teekupissa sekoitusta varten. Tee oli kallis ja teeastiat kiinalaisittain pieniä, joten tarvittiin pienempi lusikka, kuin yleisemmin käytetty ruokalusikka. Teelusikoista tuli hopeamestareiden taidonnäytteitä ja taideteoksia. Tästä voisi kirjoittaa erillisen artikkelin joskus, tällä kertaa tyydymme vain tähän huomautukseen.
Sokeria tuotettiin orjatyövoimaa käyttäen. Orjuuden päättymistä vuonna 1833 (ainakin virallisesti) edelsi mm. sokeriprotesti, joka liittyi orjuuden vastaiseen liikkeeseen Britanniassa 1700-luvun lopussa. Se oli yksi historian varhaisimmista kuluttajaprotesteista.
Tee – eksoottinen luksustuote ja statussymboli
Alussa tee oli kallis tuote, jonka nauttimiseen oli varaa harvoilla ja valituilla kaikkialla maailmassa, missä teetä oli saatavilla – niin Venäjällä, Euroopassa kuin Afrikassa. Kiinassakin useat teelaadut olivat tarkoitettuja vain keisarille. Syynä teen kalleuteen oli mm. rankka verotus, heikko saatavuus, pitkät kuljetusmatkat. Hurjan verotuksen vastapainona oli salakuljetus, joka ajoittain kattoi jopa 75 % kaikesta teestä Britanniassa. Verojen laskeminen mahdollisti teen nauttimisen myös tavalliselle kansalle ja nosti teen kulutusta niin, että valtion verotulot sen kun nousivat.
Tee oli statussymboli, sillä vain hyvätuloiset voivat sen itsellensä sallia. Kalliin hyödykkeen siitä teki myös teehen liittyvät oheistuotteet, kuten astiat, teepöydät ja teemekot. Arvokkaat kiinalaiset posliini- ja saviastiat sekä paikalliset hopeiset astiat ja teelusikat olivat myös statussymboli, joilla näytettiin yhteiskunnallinen asema silloin, kun tavallinen kansa pääsi juomaan teetä.
Teetä tarjottiin kahviloissa (coffee house) vain miehille, naisilla sinne ei ollut asiaa. Kun teen saatavuus parani ja myös ulosmyynti mahdollistui, sen makuun pääsivät myös naiset. Vuonna 1706 Lontoon The Strandille perustettu Thomas Twiningsin teehuone – joka toimii edelleen edustaen maailman vanhinta teebrändiä – tarjoili teetä ja möi irtoteetä varakkaille kotitalouksille. Kun Twinings laajensi myymälätiloja vuonna 1717, hän oivalsi, että vaikka kahvilaan naisilla ei ollut pääsyä, myymälässä he voivat asioida ihan rauhassa ja hankkia teetä olohuoneisiinsa nauttiakseen sitä ystävättäriensä kanssa.
Teetä säilytettiin hienoissa lukittavassa posliini- tai puupurkissa, jonka avain oli visusti tallessa emännän taskussa. Vain talon emännällä oli pääsy siihen. Tämä oli ensimmäinen pieni askel kohti naisten kasvavaa valtaa ja itsenäisyyttä suhteessa aviomieheen ja palvelusväkeen sekä vahvistuvaa sosiaalista roolia ja asemaa yhteiskunnassa. Teekutsut olivat emännän vieraanvaraisuuden näytönpaikka siinä, missä ruoanlaitto ei sopinut hänen asemaansa lainkaan.
Tästä päässemmekin varsinaisen aiheen ääreen – iltapäiväteetradition syntyyn ja kehittymiseen. Tutkimme mm. Bedfordin Anna vaikutusta asiaan artikkelin seuraavassa osassa.
3.5.2026 Inna Tölli
Lähteet:
Tea Cultures of Europe: Heritage and Hospitality. Arts & Venues, Teaware & Samovars, Culinary & Ceremonies. Edited by Hartwig Bohne (De Gruyter 2024)
Helena Petäistö: Tee teematka (Tammi 2008)
George van Driem: The Tale of Tea. A Comprehensive History of Tea from Prehistoric Times to the Present Day (Brill 2019)