Kuvaus
GEORGIALAINEN MUSTA TEE GURIA (Georgia)
Teetä on kasvatettu Georgiassa vuodesta 1890. Guria on yksi tärkeimmistä kasvatusalueista Mustanmeren läheisyydessä. Neuvostoliiton aikana teen kasvatus oli suurta, sillä 95 % kaikesta venäläisten kuluttamasta teestä oli gruusialaista. Suuri määrä merkitsi tässä tapauksessa heikkoa laatua. Neuvostoliiton romahdettua teekauppa Venäjälle tyrehtyi ja teekasvatuksen into georgialaisilta loppui. Viime aikoina on tilanne kuitenkin pikkuhiljaa parantunut. Monet pienet teetilat ovat ryhtyneet tuottamaan laadukasta teetä, usein käsityömenetelmiä käyttäen.
Tämä tee tulee Kvenobanin kylältä Gurian alueella. Pienessä teetehtaassa käsitellään lähellä olevien pienten teetilojen teetä. Lehdet ovat pitkät ja tummanruskeat. Hauduke on meripihkaisen värinen, aromi ja maku ovat täyteläisiä, jossa on aavistus nougatin ja toffeen makeutta.
Hauduta 1 tl teetä/kuppi 3 min 100°C vedessä. Haudutus voidaan toistaa.
9 eur/50 g
Tämä tee kuului joulukalenteriimme 2023. Katso teehen liittyvä video tästä.
Ensimmäiset teenviljelykokeilut tehtiin Gruusiassa jo 1840-luvulla. Mistään suuresta tuotannosta silloin ei ollut kyse, vaan lähinnä haluttiin testata ja kokeilla, soveltuuko teenviljely tälle alueelle. Jonkinlaisena oletuksena oli, että Mustanmeren rannikon ilmasto olisi suotuisaa teelle. Kun teen viljely ei onnistunut Krimin alueella, siirryttiin Georgian puolelle noin 30 km Mustanmeren rannikolta länteen.
Projektien kehitys tyssäsi usein kokemattomuuteen, kärsimättömyyteen ja virheisiin. Yksi innostunut yrittäjä vaihtui toiseen. Kaikesta huolimatta ”kehitys kehittyi” pikkuhiljaa. 1900-luvun alussa Georgian Batumin ja Gurian alueella oli kaksi pienehköä teeplantaasia ja niiden menestys oli vaatimatonta. Kiinaan verrattuna gruusialainen työvoima oli kalliimpaa, osaaminen teentuotantoprosessista heikkoa ja lisäksi Kiinasta tuodut teekasvin siemenet pilaantuivat.
Suuren yrityksen omistaja Konstantin Popov kutsui teeplantaaseilleen jopa kiinalaisen teemestarin. Mestarin Lao Jin Jao asui Chakvan seudulla 1890-luvulta 1920-luvun puoliväliin. Hänen johdollaan georgialaisesta teebisneksestä alkoi tulla kannattavampaa ja järkevämpää. Teen laatu oli verrattavissa parhaisiin ceylonilaisiin ja intialaisiin teelaatuihin. Popovin georgialainen tee sai jopa kultaisen mitalin Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1900. Georgiassa valmistettiin pääosin mustaa ja vihreää irtolehtiteetä ja nk. tiiliteetä. Tiiliteet menivät kaupaksi esim. Uzbekistaniin ja Kazakstaniin, irtotee – Eurooppaan, mm. Suomeen.
1960-luvulle tultaessa Georgian tee käsitti noin 85 % Neuvostoliiton teetuotannosta. Käsityö vaihtui koneelliseen, jolloin teen tuotantomäärät moninkertaistuivat, mutta samalla laatu kärsi suuresti. Neuvostoliiton erinäisten määräennätysten tavoitteleminen ja viisivuotissuunnitelmien ennalta saavuttaminen näkyi kaikessa. Siitä alkoi georgialaisen teen alamäki, joka saavutti pohjansa Neuvostoliiton romahdettuaan. Monet teetilat jäivät hylätyiksi.
Viime vuosina on kuitenkin näkyvissä georgialaisen teetuotannon elpymistä, jota myös valtio tukee. Uudet innokkaat yrittäjät tavoittelevat laatua, menetelmät ja teeosaaminen on paremmin hallussa, laadukkaasta teestä asiakkaat ovat valmiit maksamaan. Georgialainen tee ei pysty kilpailemaan hinnalla kiinalaisen teen kanssa, mutta herättää suurta kiinnostaa teepiireissä. Voi olla, että kyse on nostalgiasta, mutta nuorempi sukupolvi näyttää löytäneen gruusialaisen teen ja sen tulevaisuus vaikuttaa valoisalta.
Georgialainen tee ei ole kovin vahvaa ja tummaa, jos vertaamme sitä assamilaisiin teelaatuihin, sillä Georgiassa menestyvä teekasvin lajike on lähtöisin Kiinasta, camellia sinensis-lajikkeesta. Se sopii mainiosti jokapäiväiseksi teeksi. Se on täyteläinen, aromikas ja hedelmäisen hapokas. Gurian musta tee virkistää aamulla ja keskellä päivää, maistuu ruisleivän kanssa ja saa pyöreämmän maun maitosuklaan seurassa.
Arviot
Tuotearvioita ei vielä ole.