Helsingin avoimessa yliopistossa alkoi 5 op:n kurssi Intian valtameren kokoinen teehuone. Tee: globaali hyödyke, joka synnyttää paikallisia käytäntöjä. Päätin järjestää viikkoaikataulujani niin, että läsnäoloa edellyttävä osallistuminen kurssille olisi mahdollista vappuun saakka. Oppia ikä kaikki. Parhaani mukaan pyrin jakamaan oppimaani eteenpäin, pohdin ja kyseenalaistan, ihmettelen ja kutsun sinutkin mukaan.
Kurssin kuvauksessa todetaan, että tee yli 5000 vuotta vanha ja maailmanlaajuinen, globaali hyödyke. Teen kautta voidaan tutkia globalisaation vaikutusta kieliin ja kulttuureihin. Aihetta lähestytään kulttuuri- ja globalisaatiotutkimuksen, ruoka-antropologian ja kielitieteen näkökulmista. Herkullinen kattaus teeihmisille, jolla on kieltenopettajan taustaa.
Minua on pitkään kiinnostanut, kuinka tee voi olla paitsi mainio juoma myös väline, joka luo perinteitä, tapoja, yhteenkuuluvuutta, kulttuureja. Kun me juomme teetä, rakennamme uusia tarinoita, makumuistoja, rituaaleja, emme vain sammuta janoa. Kiinnostavaa on myös pohtia, miksi Suomesta on tullut kahvimaa eikä teemaa. Tämäkin pohdinta on tiedossa kurssin loppupuolella.
Ensimmäisellä luennolla käsiteltiin mm. kulttuurin käsitettä suhteessa teehen. Mikä on kulttuuri ja mikä on teen rooli kulttuurissa ja kulttuurille? Kulttuurin käsite on laaja, se on sitä, mitä me ihmiset itse luomme, se ei ole Jumalan meille taivaalta tiputtamaa mannaa. Me rakennamme kulttuureja, tapoja, käsitteitä, jotta erotumme muista. Mistä me ammennamme sisältöjä arkipäivän valintoihimme ruoasta lähtien? Mihin oikeasti käsityksemme omasta ainutlaatuisuudesta perustuvat? Olemmeko niin ainutlaatuisia kuin kuvittelemme? Kurssin aluksi opettaja näytti SAS:n mainoksen, joka aikoinaan herätti suurta närää ja SAS pahoitellen kiirehti poistamaan videon. Mikä on oikeasti pohjoismaista tai suomalaista?
Katsomme maailmaa omien linssiemme läpi. Me olemme tällaisia ja toiset ovat toisia. Etsimme autenttisuutta elämässä, itsessämme ja ympäristössämme, erityisesti nykyisessä somen ja loputtomien valintojen yhteiskunnassa. Pidämme tärkeinä omia jouluperinteitä, kahvinjuontia tai saunakulttuuria. Intian valtameri ei kuitenkaan ole vain Intian valtameri, vaan se on avovesi, avoin tila, jolla voi olla jopa eri nimi, puhujasta riippuen. Tässä lauseessa viittaan Intian valtamereen paitsi konkreettisesti myös symbolisesti.
Paikalliset ja autenttiset kulttuurit ovat koko ajan vuorovaikutuksessa toisten kulttuurien ja muun maailman kanssa. Lainaamme ideoita, tapoja, sanoja, ruokia ja juomia muualta ja saatamme omaksua ne omiksi hyvinkin nopeasti. Nationalismin ihanteisiin uskovalle esittämäni näkökulma on myrkkyä, joka vie pohjan kaikelta mihin on elämän voinut perustaa. Elämä ei kuitenkaan ole musta laatikko.
Tee on juoma, joka oli alun perin ruokaa ja jossain maailman kolkissa se on syötävää edelleen. Se ei oikeastaan ole kotoisin Kiinasta, vaan Trans-Himalajan seudulta, joka käsittää Etelä-Kiinan, Nepalin, Myanmarin ja Pohjois-Intian aluetta. Teestä tuli globaali hyödyke vasta hollantilaisten ja brittiläisten siirtomaatoiminnan myötä. Teekulttuureista on muodostunut paikallisesti merkittäviä vasta lyhyen ajan sisällä. Venäjänkin teekulttuuri on melko nuorta, vasta 1900-luvulla alussa se vakiintui osaksi tavallisen kansan jokapäiväistä elämää.
Teen ympärillä tapahtuvat rituaalit luovat paikallisia käytänteitä, identiteettiä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Ehkä jonain päivänä Suomestakin kuin huomaamatta tulee teemaa?
Inna Tölli
15.1.2025