Tässä osassa tutustumme Afternoon tea syntytarinaan, joka ei sittenkään ollut Bedfordin Annan keksintö iltapäivänälän selättämiseen. Nälkä oli muillakin.
Influensseri Anna
Tapa nauttia iltapäiväteetä liittyy vahvasti brittiläiseen vieraanvaraisuuden kulttuuriin. Iltapäiväteen konseptin luojana pidetään Anna Maria Russellia (1783-1857), Bedfordin herttuatarta. Hän oli kuningatar Victorian elinikäinen ystävä, jota hän palveli Makuuhuoneen rouvana vuosina 1837–1841. Kun alamme tarkastella iltapäiväteen historiaa tarkemmin relevantteihin lähteisiin nojaten, tarina hajoaa.
Anna erotettiin kuninkaallisesta palveluksesta vuonna 1841 Lady Hastings -skandaalin jälkeen, ja vaikka ystävyys kuningattaren kanssa säilyi, Anna oli menettänyt paikkansa yhteiskunnassa eikä, nykyaikaisella termillä ilmaistuna, ollut enää ns. influensseri. Monet lähteet vahvistavat, ettei iltapäiväteen konsepti ollutkaan Annan keksintö aamiaisen ja päivällisen välillä heräävään nälkään.
Tarinat kertovat, että Anna Russell tarjoili iltapäiväteetä (”kello viiden tee”, kuten hän sitä kutsui), mutta tämä tapa ei ollut epätavallinen muillekaan aikakauden aristokraattisille naisille eikä ainoastaan Isossa-Britanniassa. Kuningatar Victoria kirjoitti päiväkirjaansa 15. elokuuta 1845 vierailusta Preussin kuningatar Elisabetin luona: ”Menimme alas niin sanottuun Maalattuun huoneeseen ja joimme teetä aivan saksalaiseen tapaan. Me prinsessat istuimme pöytään, jossa ei ollut pöytäliinoja, ja siinä tarjoiltiin kaikenlaisia erinomaisia kakkuja, kun kuningattaren hovimiehet valmistivat teetä.” Tee ”saksalaiseen tapaan” (kuppi teetä kakkujen kera) kuulostaa hyvin paljon ”iltapäiväteeltä”.
Hollannissa ja Ranskassa oli yleinen tapa nauttia iltapäivällä teetä herkkujen kera jo 1600-luvun lopussa, joten britit lähinnä ottivat mallia muilta ja laajensivat perinnettä. Hollannissa iltapäiväteetä nautittiin klo 15-18 doughnut-leivonnaisten kera. Tilaisuus kokosi teen ääreen perheenjäsenet ja ystävät ja tarjosi mahdollisuuden sivistyneeseen ajatustenvaihtoon ja rentoon ajanviettoon. Hollannista tapa levisi Ranskaan ja sitten Englantiin. Bedfordin Anna ei siis ollut suunnannäyttäjä tässä asiassa.
Tee ja iltapäiväteen nauttiminen on ollut tuttua Britanniassa jo 1750-60-luvuilla. Tiedetään myös, että useimmissa englantilaisissa kylpyläkaupungeissa, kuten Bath ja Harrogate, tarjoiltiin iltapäiväteetä. Varsinainen iltapäivätee-buumi ajoittuu 1850-1900-luvuille, ensin sisäpiirin näyttävinä teehetkinä, jotka tarjosivat areenan verkostoitumiselle ja seurustelulle, ja myöhemmin julkisena ylellisenä elämyksenä.
Afternoon tea vs. High tea
Koska oli teeaika, aula oli täynnä ihmisiä. … Teekalustoon kuului suuria korkokuvilla koristeltuja hopeatarjottimia ja Yrjön ajan hopeisia teekannuja. Kupit vaikuttivat Rockinghamin ja Davenportin posliinilta, vaikka itse asiassa olivat jotakin muuta. Tee oli parasta Ceylonin, Intian, Darjeelingin, Lapsangin jne. teetä. Leivonnaisten valikoima oli rajaton. (Agatha Christie: Bertramin hotellissa.)
Afternoon Tea -konseptin klassinen versio sisältää teen lisäksi kerrosvadillisen skonsseja hillon ja clotted creamin kera, kurkkuvoileipiä, suolaisia sormisyötäviä ja valikoiman makeita leivonnaisia. Tästä on olemassa lukuisia lokalisoituja versioita, esim. eri hotellien yhteydessä olevissa ravintoloissa eri maissa ja kaupungeissa. Konsepti on laajasti tunnettu ympäri maailman. Yhdistävinä tekijöinä kaikkialla ovat yleensä tarjottavien runsaus, kerrosvati ja haudutettu tee sekä tarjoilun hienous miljöötä, astioita ja muita yksityiskohtia myöten.
High tea on työläisten ilta-ateria, jonka yhteydessä juotiin myös teetä. Teollisen vallankumouksen myötä ihmisten ruokailuajat muuttuivat niin, että iltapäivän ateria siirtyi myöhäisempään iltaan. Termi high saattaa viitata juuri siihen myöhäiseen aikaan tai ruokailupöydän korkeuteen. Sana high hämmentää siihen liitettävien ylevän, hienostuneen ja mahtipontisen konnotaatioiden vuoksi. Afternoon tea on näin ollen oikeasti ”low” tea, koska se nautittiin yleensä istuen sohvilla tai nojatuoleilla matalien pöytien ääressä.
Siinä missä afternoon tea on elegantti teekattaus, jonka ytimessä on tarjoilun hienous ja tilaisuuden sosiaalinen merkitys, high tea on seremoniasta vapaa, arkinen ja tukeva ruokailu työpäivän jälkeen.
Cream tea on yksinkertainen brittiläinen teehetki, joka mustan teen lisäksi sisältää skonsseja hillon ja clotted creamin kanssa. Se juontaa juurensa Lounais-Englannista, Devonin ja Cornwallin seuduilta. Viehättävä tapa nauttia teetä!
Iltapäiväteeperinne brittien markkinoimana on säilyttänyt asemansa ja jopa vahvistanut sitä 1850-luvulta ihan näihin päiviin saakka. Afternoon Tea on edelleen kiehtova ja ylellinen herkutteluhetki, jossa herkut ovat jopa olennaisimpia kuin itse tee. Iltapäiväteen estetiikka kaikkine elementteineen luo kokemuksen, jossa tunnelma on ensisijaisen tärkeä.
Samaan aikaan Afternoon Tea on onnistunut uudistumaan ajan mukana, mikä on ollut sen elinvoimaisuutensa salaisuus. Hienostoväen seurustelutavasta on tullut kansainvälinen elämys ja bisnes, jossa hotellit, kahvilat ja ravintolat ympäri maailmaa hyödyntävät menestyksekkäästi brittikulttuurin vetovoimaa. Sosiaalinen media ja matkailumarkkinointi edistävät perinteen uusiutumiskykyä: elegantti kattaus upeassa miljöössä, näyttävät leivokset ja sesongin mukaiset menusovellukset tekevät teehetkestä monella tapaa jaettavan kokemuksen hetkessä ja sen jälkeen – kuva herkuttelusta ihan varmasti löytyy jokaisen teen ystävän (tai jopa ei-niin-teen-ystävän) somesta. Ja niin mekin haluamme kokea sen niin kuin teehistorian alussa – harvojen ja valittujen tapaan.
Brittiläinen teeseremonia
Brittiläinen kuningashuone ja yläluokka omaksui teehen liittyvät tapansa ensisijaisesti Kiinasta ja keisarin hovista. ”Kiinamania” oli voimakas ja aasialaisen kulttuurin ilmiöt kiinnostivat suuresti Euroopassa. Teen lisäksi laivat rahtasivat Eurooppaan posliiniastioita, keramiikkaa, teepannuja ja muita teehen liittyviä välineitä.
Tuontiesineiden lisäksi teekattauksessa tarvittavia esineitä alettiin tekemään myös paikallisesti, mm. teepannuja, säilytyspurkkeja, kuppeja ja aluslautasia, vedenkeittimiä (mm. samovaarin tapainen laite oli alun perin hollantilaisten keksintö), sokerikulhoja, maitokannuja, tarjottimia, teelusikoita ja niiden pidikkeitä, suodattimia ym. Euroopassa valmistettiin hopeisia teekannuja, myöhemmin opittiin tekemään posliini- ja keramiikka-astioita. Kiinasta tuodut teekupit olivat pieniä, ja siksi vanhoissa teksteissä joskus mainittavat 30-40 kuppia teetä saattaa kuulostaa hämmentävältä määrältä päiväannokseksi.
Samovaarin prototyyppinä oli hollantilaisen Jan de Hartogin kehittämä metallinen vedenlämmitin (bouilliotte), jossa oli hana, ja sen Pietari Suuri nappasi tuliaiseksi Alankomaista vuonna 1698.
Maitoa teehen?
Tiedämme, että teetä juotiin usein sokerin kera, maito astui kuvioihin 1720-luvulla. Maitotee on peräisin ehkä hieman yllättäen Ranskasta jo 1600-luvun lopussa. Maitoa lorautettiin teehen ihan käytännön syistä: suojatakseen hauraita posliinikuppeja ja pehmentääkseen teen kitkerää makua. Kiinasta Eurooppaan tuotiin ensisijaisesti vihreää ja mustaa teetä. Britanniassa, jossa suosituksi tuli musta tee, tapa vakiintui. Ranskalaisten hienostuneesta tavasta tuli arkipäiväinen erityisesti työväen keskuudessa.
Kansallisesti tärkeään kysymykseen maidon ja teen järjestyksestä oli selvä tieteellinen vastaus jo varhain: The Royal Society of Chemistry (Kuninkaallinen kemian seura) päätti, että maito tulee ensin.
Pukukoodi: teemekko (tea gown)
Afternoon tea oli melko epämuodollinen, usein kotona järjestettävä tilaisuus ja siihen liittyi myös kiinnostava pukukoodi, nimittäin teemekko, tea dress tai tea gown. Teemekko oli kietaisuasun ja tanssiaismekon välimuoto, joka sai inspiraationsa japanilaisesta kimonosta. Sen muoti ajoittuu 1870-1930-luvuille. Teemekko oli korkeakauluksinen pitkä mekko, jossa oli pitkät hihat, korkea kaulus ja laahus ja se valmistettiin pehmeistä, laskeutuvista kankaista, usein koristeltuna kirjailuin.
Teemekko oli vapaa-ajan asu, jota pidettiin kotona, perheen kesken, iltapäiväteen aikana eikä juurikaan kodin ulkopuolella. Sen pukeminen ei vaatinut seuraneitien apua eikä korsetin käyttöä, mikä oli jälleen yksi askel kohti naisten vapautta.
Seuraavassa osassa tutkimme kuuluisan Earl Grey teen tarinaa – paljastuksilta emme voi välttyä – ja perehdymme teen merkitykseen poliittisissa ja sosiaalisissa muutoksissa. Teekuppiin kätkeytyy valtava voima, jota ei aina osata tunnistaa sen arkisuuden takaa.
8.5.2026 Inna Tölli
Lähteet ja inspiraatiota:
Tea Cultures of Europe: Heritage and Hospitality. Arts & Venues, Teaware & Samovars, Culinary & Ceremonies Edited by Hartwig Bohne (De Gruyter 2024)
Helena Petäistö: Tee teematka (Tammi 2008)
George van Driem: The Tale of Tea. A Comprehensive History of Tea from Prehistoric Times to the Present Day (Brill 2019)
Suomen parhaat iltapäiväteet: 7 hurmaavaa teesalonkia ympäri maata – joko tunnet nämä paikat? Artikkeli 10.3.2026. https://kotiliesi.fi/ruoka/suomen-parhaat-iltapaivateet/
Terminology: What is a tea gown? https://thedreamstress.com/2012/06/terminology-what-is-a-tea-gown/