Chado – teen tie
Teen juominen on Japanissa taidetta, elämäntyyli, rituaali, henkinen ideaali – chado (teen tie tai polku). Tee on tullut Japaniin buddhalaisten munkkien mukana Kiinasta jo 700-luvulla. Siihen aikaan tee on ollut suosittu juoma Kiinassa ja munkit käyttivät sitä stimuloivana nautintoaineena, joka auttoi pysymään valppaana pitkien meditaatioiden aikana.
Japanin ja Kiinan ”suhdeongelmien” vuoksi teekulttuuri asettui Japaniin vasta 1100-luvulla. Vuonna 1191 munkki Eisai, yhden zen buddhismiin kuuluvan Rinzai-lahkon perustaja, istutti muutaman Kiinan-pyhiinvaellusmatkaltaan tuomansa teepensaan siemenen, Kyushu-saaren pohjoisosassa sijaitsevan Hakata-luostarin alueelle (nyk. Fukuoka). Ensisijaisesti tee pidettiin rohtona. Eisai-munkki kirjoitti myös ensimmäisen japanilaisen teekirjan ja perehdytti japanilaiset teen valmistustapoihin. Se oli nk. jauhetun teen aikaa (matcha-aikaa). Siitä opista on syntynyt japanilainen teeseremonia, jossa korostetaan rituaaleja, järjestystä, luontoyhteyttä, astioita, sisustusta jne. Myöhemmin 1500-luvulla teemestari Sen Non Rikyu kodifioi teeseremonian elementtejä, jotka perustuvat buddhalaiseen filosofiaan, ja loi käsitteet harmonia, kunnioitus, puhtaus ja mielenrauha. Japanilainen teeseremonia on taidetta, esteettinen elämys, aistien juhla.
Innovaatioiden maa
Vuosien 1640-1850 Japanin eristäytyminen muusta maailmasta vaikutti japanilaisen teekulttuurin kehittymiseen ja mm. teen käsittelytapaan (höyrytysmenetelmä), joka teki siitä erilaisen tuotteen verrattuna kiinalaiseen vihreään teehen ja erityisen suositun. 1800-1900-luvulla teetuotannossa alettiin kehittää erilaisia mekaanisia käsittelytapoja. Myös mustan teen tuotanto japanilaisella maaperällä alkoi samoihin aikoihin. Japanilainen musta tee ei kuitenkaan voinut kilpailla ceylonilaisten, intialaisten ja kenialaisten teelaatujen kanssa, jotka täyteläisempinä ja vahvemmanmakuisina (ja edullisimpina) maistuivat amerikkalaisille paremmin.
1920-luvulta alkaen huomio keskitettiin kotimaan markkinoille ja teen tutkimukseen. Tutkimuksissa teen sisältämien vitamiinien ja katekiinien todettiin olevan terveellisiä elimistölle. Tutkimusten julkaisulla maan hallitus pyrki kannustamaan kansaa sisällyttämään teen osaksi päivittäistä ruokavaliota ja myös edistämään teen menekkiä. Koko ajan kehittyvät mekaanisen sadonkorjuun ja teelehtien käsittelytavat kehittivät samalla tuottavuutta ja paransivat kannattavuutta.
Teekulttuurin kehitys on vaikuttanut moniin elämän osa-alueisiin Japanissa: mm. taiteeseen, arkkitehtuuriin (teehuoneet), keramiikkaan (teeastiat).
Japanilaista vihreää teetä voi kuvailla elegantiksi, hienostuneeksi ja selkeäksi. Se erottuu muista vihreistä teelaaduista merellisyydellään ja raikkaudella. Kiinalaisessa vihreässä teessä maistuu paahteisuus, pähkinäisyys ja makeus.
-Inna Tölli